Ilmastokriisin keskellä sähköistyvä maailma tarvitsee akkuja – mutta niiden tuottaminen ei ole ongelmatonta

Arkemme on täynnä teknologiaa, joka vaatii sähköä. Jos sähköä ei oteta suoraan seinästä, sitä tuodaan laitteisiin energiaa varastoivista akuista.

Todennäköisesti luet tätä tekstiä akkulaitteesta: puhelimesta tai läppäristä ehkä samaan aikaan kuunnellen musiikkia langattomista kuulokkeista, jotka käyttävät akkua virtalähteenään.

”Teknologian tarpeelle ei näy loppua. Elämämme sähköistyy ja ainoa tapa sähköistää on lisätä akkujen määrää”, toteaa Aalto-yliopiston apulaisprofessori Annukka Santasalo-Aarnio, joka tutkii työkseen, miten energiaa kannattaa varastoida ja tehdä kaikki se kestävästi. 

Ilmastonmuutosta torjutaan myös akuilla 

Akuilla on merkittävä paikkansa ilmastonmuutoksen torjumisessa. Viimeiset sata vuotta sähkön ja lämmön tuotanto sekä liikenne ovat toimineet fossiilisilla polttoaineilla.

Nyt saastuttavista fossiilisista polttoaineista on päästävä eroon, sillä ilmastomme on lämmennyt niiden seurauksena turmiollisiin lukemiin. Aurinko-, vesi- ja tuulivoiman ja muun uusiutuvan energian on tarkoitus korvata fossiiliset polttoaineet lämmön ja energian tuotannossa, kun taas liikenteessä pääasiassa sähköautot korvaisivat fossiilisen polttoaineen. (1)

”Meillä ei kuitenkaan aina tuule tai paista aurinko. Siksi tarvitaan erilaisia varastoja, joihin varastoida energiaa, kun sitä on saatavilla eli toisin sanoen akkuja”, toteaa Santasalo-Aarnio.  

Santasalo-Aarnio myös painottaa, että jos haluamme sähköistää liikenteen tarvitsemme tilalle yhtä tehokkaita eli energiatiheitä ratkaisuja. Tällä hetkellä litiumioniakut ovat tähän paras ratkaisu.  

Tarvitaan siis hurjat määrät akkuja – mutta mistä tämä hurja määrä akkuja taiotaan? 

Vihatut, halutut kaivokset  

Akkujen valmistamiseen tarvitaan ensisijaisesti erilaisia metalleja, kuten kobolttia, litiumia ja nikkeliä. Näitä metalleja louhitaan kaivoksissa syvältä maaperästä ympäri maailmaa.

Vaikka kaivoksia on ympäriinsä, eivät varannot ole loputtomat. Esimerkiksi läppäreihin, sähköautojen akkuihin ja puhelimiin tarvittavan koboltin on arvioitu loppuvan maaperästä 2040-luvulle mennessä. Kobolttiin liittyy myös muitakin ongelmia.(2)

”Kobolttia louhitaan pääsääntöisesti Kongossa ja siihen liittyy vakavia lapsityövoimaongelmia. Kun akkujen hinnat pyritään pitämään alhaisina, silloin louhinta ja valmistus tapahtuu maissa, jossa työ on halpaa”, toteaa Santasalo-Aarnio. 

Santasalo-Aarnion mukaan koboltista oltaisiin tosin näillä näkymin pääsemässä eroon, mutta ongelmat eivät tähän pääty. Ihmisoikeuksia polkeva Kiina hallitsee suurimman osan akkuraaka-aineiden tuotannosta ja valmistuksesta.(3)

”Akkuihin tarvittavien metallien louhiminen ja murskaaminen vaatii myös paljon energiaa, mikä merkitsee suurta hiilijalanjälkeä. Kaivokset ovat lisäksi riski luonnon monimuotoisuudelle”, toteaa Santasalo-Aarnio. 

Vuonna 2019 julkaistussa Suomen lajien uhanalaisuutta käsittelevässä Punaisessa kirjassa kaivostoiminta on neljänneksi yleinen syy lajien uhanalaisuudelle.(4)

Suomen luonnonsuojeluliitto on myös huolissaan kaivosten ympäristövaikutuksista muun muassa vesistöihin. Kaivokset tuottavat noin 75 prosenttia Suomen kaikesta jätteestä. (5) 

Lisää kaivoksia Suomeen?  

Moni saattaa tässä vaiheessa todeta, että ei kaivoksia ainakaan minun takapihalleni. Santasalo-Aarnio kuitenkin huomauttaa, että ihmisoikeuksien ja ympäristörikkomusten takia voisi olla fiksumpaa avata kaivoksia läntisissä maissa, valvovien viranomaisten silmien alla. 

”Esimerkiksi Suomessa osataan ympäristöasiat ja niihin kiinnitetään huomiota. Suomalaiset ovat tarkkoja ympäristönsuojelusta.” 

Suomen maaperässä on Euroopan mittakaavassa merkittävästi tärkeimpiä akkumineraaleja, eli niitä ei olisi välttämätöntä kuljettaa tänne toiselta puolen maailmaa. (6)

Suomessa on tällä hetkellä kuusi toimivaa akkumineraalikaivosta muun muassa Sodankylässä, Sotkamossa ja Polvijärvellä sekä puolisenkymmentä kaivosprojektia käynnissä. (7)

Suomessa ollaan käsittelemässä myös uutta kaivoslakia, jonka odotetaan lisäävän paikallisten päätösvaltaa ja pienentävän ympäristövaikutuksia. Varsinkin Lapissa yhteisöt ja kaivokset ovat olleet törmäyskurssilla. Matkailuhankkeet ja kaivossuunnitelmat ovat monesti sijoittuneet samoihin maisemiin, samoin yksi keskeisimmästä saamelaisten elinkeinosta, poronhoito. (8)

Santasalo-Aarnion mukaan kaivosten avaamisessa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota ympäristöasioihin ja tehdä yhteistyötä yhteisöjen kanssa avoimessa ilmapiirissä. Kaivokset eivät kuitenkaan ole ainoa ratkaisu akkujen kasvavaan tarpeeseen.

”Ympäristön kannalta uusien kaivoksien avaaminen ei ole kannattavaa. Koska tulemme tarvitsemaan isot määrät akkuja, niiden kierrätystä tulee tehostaa.”  

Kaikki kaivetut akkumateriaalit takaisin kiertoon  

Akut voivat vanhentua, mutta niiden sisältämät metallit eivät. Tämän takia käytetyt akut olisi hyvä saattaa takaisin käyttöön kierrätyksen kautta. Suomessa akuista ja paristoista saadaan kierrätettyä yli puolet niiden sisältämistä materiaaleista uudelleen käyttöön.

Vuosittain pelkästään Suomessa kierrätetyistä paristoista ja pienakuista saadaan yli miljoona kiloa muun muassa nikkeliä, lyijyä, sinkkiä, kobolttia, kuparia ja rautaa. (9) 

”Akkuja tullaan tarvitsemaan isoja määriä, joten jokainen kerran maaperästä louhittu metalli tarvitaan takaisin käyttöön, ei missään nimessä kaatopaikalle”, toteaa Santasalo-Aarnio.

Ympäristö ja ilmasto tarvitsevat kiertotaloutta, jossa jo olemassa olevat materiaalit hyödynnetään mahdollisimman pitkälle korjaamalla, kierrättämällä ja lainaamalla. (10)

Suomalaiset ovat verrattain ahkeria kierrättämään paristoja ja akkuja. Vuosittain yksi suomalainen kierrättää paristoja ja pienakkuja keskimäärin 380 grammaa eli ison karkkipussillisen verran. Tämä tekee yhteensä yli kaksi miljoonaa kiloa kierrätettyjä paristoja ja pienakkuja vuodessa.

Silti monien nurkista löytyy kasvava määrä vanhoja akullisia laitteita, kuten puhelimia, läppäreitä ja tabletteja, jotka olisi tärkeää saattaa myös kierrätykseen. (11)

”Suomessa vaihdetaan puhelinta liian helposti ja kierrätykseen tulee jopa täysin kunnossa olevia akkuja ja puhelimia”, kertoo Santasalo-Aarnio.

Joskus tietenkin laitteet tulevat tiensä päähän. Santasalo-Aarnion mukaan parasta silloin olisi viedä laite korjattavaksi ja vaihtaa akku. Ja tietenkin viedä käytetty akku kierrätykseen. Pelkkä kierrättäminen ei riitä Santasalo-Aarnion mielestä, vaan meidän pitäisi kiinnittää huomiota myös kulutukseen. 

Kulutustottumukset syyniin  

Moni muistaa tai ainakin on kuullut legendaarisista Nokian puhelimisista, joiden akut kestivät useita päiviä. Moni myös varmasti tunnistaa tilanteen, jossa omaa puhelinta saa ladata nykyisin vähintään kerran päivässä.

Santasalo-Aarnion mukaan keskimääräistä puhelimen akun kestoa on kuitenkin vaikea arvioida. Hän kertoo oman edellisen puhelimen akun kestäneen melkein neljä vuotta, mutta ei kuitenkaan soimaisi, jos akku ei kestä. 

”Akut ovat välillä yksilöitä, joskus käy huono tuuri eikä akku kestä pitkään. Merkityksellisempää on se, että laitteet käytetään loppuun. Ei ostettaisi uutta puhelinta puolen vuoden välein.” 

Santasalo-Aarnio huomauttaa, että akun kestoa voi pidentää miettimällä, miten sitä käyttää. Akut eivät tykkää erityisen kylmästä tai kuumasta. Jokainen teko puhelimella kuluttaa sähköä ja energiaa, kuten tiedon jakaminen ja pilvipalvelut.  

Myös uusi EU:n valmisteilla oleva akkuasetuksen tarkoituksena on lisätä akkuteollisuuden vastuullisuutta. Uusissa akuissa tulisi olla tietty määrä kierrätettyjä materiaaleja. Lisäksi akkuihin halutaan vastuullisesti tuotettuja materiaaleja sekä niistä halutaan kestävämpiä. (12)

Santasalo-Aarnion mielestä on myös hyvä miettiä, mihin kaikkeen tarvitaan akkuja. Johdollisista laitteista on siirrytty akkulaitteisiin, jotta ei tarvitsisi tuijotella johtokasoja.

”Akkujen sirottelu ei ole kauhean ympäristöystävällistä. Olisi parempi käyttää esimerkiksi johdollisia kuulokkeita ja ottaa virta puhelimesta. Johdot on myös helpompi kierrättää kuin akut”, Santasalo-Aarnio toteaa.  

“Kulutustottumukset ovat menneet monessa mielessä yli. Meidän pitäisi ehdottomasti vähentää kuluttamista.” 

Samaa mieltä on myös maapallo. WWF:n mukaan koko maailman ihmiset käyttävät tällä hetkellä seitsemässä kuukaudessa luonnonvarat, joiden pitäisi riittää koko vuodeksi. Jos kaikki kuluttaisivat kuin me suomalaiset, maapalloja tarvittaisiin yli kolme ja puoli. (13) Se on aika paljon se.   

Kaikkea ei tarvitse omistaa 

Isoimmat syylliset luonnonvarojen ylikuluttamiselle ovat ruoantuotannon lisäksi artikkelissakin paljon puhutut energiantuotanto ja liikenne. (14) Santasalo-Aarnionkin mielestä liikennekäyttäytymistä tulisi miettiä uudelleen, jopa sähköautojen kanssa.

”Jos jokainen polttomoottoriauto korvataan sähköautolla, vaatii se todella paljon akkuja. Sen sijaan voisi miettiä, että tarvitseeko kaikkien omistaa enää omaa autoa – vai voisiko auton jakaa?” Santasalo-Aarnio kysyy. 

Suomi on pitkien välimatkojen maa ja monelle auto on välttämättömyys. Silti 70 prosenttia suomalaisista asuu kaupunkialueella ja lähes 40 prosenttia sisemmällä kaupunkialueella, erittäin hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrella. (15) 

Santasalo-Aarnion mukaan auton omistamisesta on tullut sodan jälkeisille sukupolville statussymboli, josta olisi hyvä päästä seuraavalle tasolle.

”Se olisi jo paljon, jos perhe voisi pärjätä yhdellä autolla. Tarvitseeko nuoret myöskään enää oma autoa vai voisiko autojen jakamispalvelut olla tulevaisuuden juttu?” 

Sähköpotkulaudat ja kaupunkipyörät ovat jo osoittaneet, että kaikkea ei tarvitse omistaa vaan asiat voi jakaa pientä korvausta vastaan. Santasalo-Aarnio huomauttaa myös, että kun ei omista autoa, ei tarvitse huolehtia sen huollosta tai renkaiden vaihdosta. 

”Meidän ei tarvitse palata kivikaudelle. Meidän pitää vain miettiä, mitä me oikeasti tarvitaan ja tuottaa se kestävästi. Meidän pitää tehdä muutoksia käytöksessä.”  

Artikkeli on osa Akkuteollisuuden haasteet -oppimateriaalia, joka on suunnattu yläkoululaisille ja lukiolaisille. Artikkeliin haastateltiin 25.8.2022 Aalto-yliopiston apulaisprofessori Annukka Santasalo-Aarniota, joka tutkii muun muassa energian varastointia.

Mitä jokainen voi tehdä, jotta akkumateriaalit riittävät?

1.  Kuluta vähemmän. Käytä laitteet loppuun ja mieti, tarvitsetko välttämättä uuden puhelimen, jos vanha toimii.
2. Uuden ostamisen sijaan korjauta akkukäyttöisiä laitteita ja vaihda osia.
3. Lainaa kaverilta tai käytä jakamispalveluja esimerkiksi akkukäyttöisten työkalujen tai sähköpotkulautojen kanssa. 
4. Pidennä akun kestoa. Vältä laitteen kolhimista ja äärilämpötiloja. Mieti voisitko vähentää laitteen käyttöä, sillä jokainen käyttökerta kuluttaa akkua. 
5. Vie irtonaiset akut ja paristot viipymättä navat suojattuina tai muovipussiin pakattuina niille tarkoitettuihin keräysastioihin kauppaan tai muuhun keräyspisteeseen. Laitteen voi palauttaa akkuineen sähkö- ja elektroniikkaromun (SER) keräykseen. Akku irrotetaan laitteesta SER:in esikäsittelylaitoksella, josta se jatkaa matkaansa akkujen ja paristojen käsittelyyn. Jos muistia sisältävien laitteiden tietoturva huolettaa, niin turvallisen kierrätyksen voi varmistaa palauttamalla laitteet lukittuihin tai sinetöityihin data-SER laatikoihin tai käyttämällä tietoturvallista SEIFFI-palvelua.
   HUOM! Jos laitteessa on irrotettava akku tai paristoja, teippaa niiden virtanavat heti, kun poistat ne käytöstä. Litiumakkujen ja -paristojen paljaat navat voivat aiheuttaa tulipalon joutuessaan kosketuksiin muiden metallien tai napojen kanssa. Muista kohdella myös käytettyjä paristoja ja akkuja varoen, sillä ne voivat vahingoittuessaan herätä uudestaan henkiin “zombiakkuna” ja jopa räjähtäen syttyä palamaan. 

Faktaa Paristokierrätyksestä 

• Paristojen ja pienakkujen keräyksestä ja kierrätyksestä huolehtii Suomessa Paristokierrätys, virallisemmin Recser Oy, joka edustaa yli 900 paristoja ja akkuja maahantuovaa tai Suomessa valmistavaa yritystä eli tuottajaa.   
• Laki velvoittaa Euroopan unionin alueella tuottajia huolehtimaan tuotteidensa kierrättämisestä. Käytännössä jokaisen pariston tai akun hinnassa on pieni osa kierrätysmaksua, jolla keräys ja kierrätys mahdollistetaan.  
• Lyijyakkujen keräyksestä ja kierrättämisestä vastaa Suomessa tuottajiensa puolesta Akkukierrätys Pb Oy ja sähköauton akkujen keräystä ja kierrättämisestä Suomen Autokierrätys Oy.  
• Vuonna 2021 paristoja ja pienakkuja kierrätettiin Suomessa yli 2 miljoonaa kiloa. Paristoista ja pienakuista saadaan kierrätettyä 50-90 prosenttia uusiomateriaaleiksi. Lakisääteinen paristojen ja pienakkujen keräysaste on 45 prosenttia ja vuonna 2021 Suomessa saavutettu kierrätysaste oli 55 prosenttia. 

Lähteet: 

1.  IPCC:n ilmastoraportti
2.  Kriittiset materiaalit -sivusto
3.  Akku-unelmien jäljellä, Yle 10.2.2022
4.  Suomen lajien punainen lista, 2019
5.  Järvi pois, louhos tilalle, Yle 1.11.2021 & Tietoa kaivosjätteistä, Suomen luonnonsuojeluliitto
6.  Kansallinen akkustrategia 2025 & Suomesta on kasvamassa akkubisneksen suurvalta, mutta jääkö se vain raaka-aineen toimittajaksi? Apu, 15.3.2019
7.  Akkumineraalikaivokset ja prosessointilaitokset, Geologian tutkimuskeskus
8.  Uusi kaivoslaki lisäisi paikallisten päätösvaltaa kaivosasioissa, mutta suuriin ympäristövaikutuksiin ei uskota, Yle 13.4.2022
9.  Tilastotietoa paristojen ja akkujen kierrätyksestä, Paristokierrätys
10. Mitä kiertotalous on ja miksi sillä on merkitystä, Euroopan parlamentti
11.  Kodit ovat täynnä arvokkaita akkumateriaaleja – kierrätyksen ulkopuolelle jäävä koboltti riittäisi satoihin tuhansiin sähköautoihin, Yle 21.5.2021
12.  EU:n tuleva akkuasetus nostaa tuottajavastuun keskiöön ja muuttaa tapamme käyttää, valmistaa ja kierrättää akkuja ja paristoja, Paristokierrätys 18.5.2022
13. Ylikulutus, WWF.
14.  Ylikulutus, WWF.
15.  Väestörakenne 2019, Suomen tilastokeskus