Merkittäviä kiristyksiä paristojen ja akkujen koko elinkaaren aikaisiin ympäristövaikutuksiin komission tuoreessa ehdotuksessa

10. joulukuuta julkaistun ehdotuksen tavoitteena on viedä Eurooppaa kohti ilmastoneutraalia ja kilpailukykyistä, kiertotalouteen perustuvaa akkumateriaalitaloutta. Uudistettu paristoja ja akkuja koskeva sääntely ulottaa vaikutuksia paristojen ja akkujen koko elinkaareen ja on sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa sovellettava.

Kaikkien EU:n markkinoille saatettavien paristojen ja akkujen tulee jatkossa olla kestäviä, tehokkaita ja turvallisia koko niiden elinkaaren ajan. Kestävät paristot ja akut on tuotettu mahdollisimman pienillä ympäristövaikutuksilla, todistetusti vastuullisesti tuotetuista materiaaleista ja ne ovat korjattavia, uudelleenkäytettäviä ja helposti kierrätettäviä. Paristoja ja akkuja koskeva asetus korvaa vuonna 2006 voimaan tulleen direktiivin 2006/66/EY ja on ensimmäinen konkreettinen askel EU:n kiertotalouden toimintaohjelmassa.

Paristoilla ja akuilla on merkittävä rooli siinä, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa asetetut ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa. Muun muassa liikkumisen sähköistymisen seurauksena akkujen tarpeen on ennustettu kasvavan maailmanlaajuisesti 14-kertaiseksi vuoteen 2030 mennessä verrattuna 2018 vuoden tasoon. Siksi paristojen ja akkujen kestävyys on nostettu kriittiseksi tekijäksi sääntelyehdotuksessa. Akkusääntely tulee näyttämään suuntaa tuleville tuotepoliittisille linjauksille EU:ssa ja sen toivotaan näyttävän suuntaa myös maailmanlaajuisesti.

Hiilijalanjäljen ilmoittaminen pakolliseksi tietyille akkutyypeille

Ehdotuksessa asetetaan pakollisia vaatimuksia kaikille EU:n markkinoille myytäville paristoille ja akuille. Vaatimuksia on esimerkiksi vastuullisesti hankittujen materiaalien käytölle (due diligence), kierrätettyjen materiaalien vähimmäispitoisuuksille, hiilijalanjäljelle, turvallisuudelle, suorituskyvylle ja kestävyydelle sekä tuotemerkinnöille.

Hiilijalanjäljen ilmoittaminen tulee teollisuusakkujen ja sähköautoissa käytettävien akkujen osalta pakolliseksi jo 1.7.2024 alkaen. Muut merkintävaatimukset astuvat voimaan 2027 alussa. Merkinnät on sisällytettävä luettavissa oleviin QR-koodeihin.

Lisäksi komissio ehdottaa, että vaarallisten aineiden käyttöä kaikissa akkutyypeissä koskevat nykyiset rajoitukset elohopean ja kadmiumin osalta säilytetään. Ei-ladattavien eli primääriparistojen myyntiä ei asetuksessa rajoiteta ainakaan vuoteen 2030 saakka, mutta niiden tulee täyttää kaikille markkinoille saatettaville kannettaville paristoille ja akuille asetetut laatuvaatimukset vuodesta 2026 eteenpäin. Komissio tulee vahvistamaan tarkemmat vähimmäisarvot asetuksen liitteessä III esitetyille, esimerkiksi suorituskykyä ja kestävyyttä koskeville laatuvaatimuksille vuoden 2025 loppuun mennessä. Lisäksi akkujen kestävyyttä halutaan parantaa edellyttämällä nykyisen sääntelyn tapaan, että akut ovat helposti loppukäyttäjän tai valmistajasta riippumattoman tahon vaihdettavissa.

Keräysastetavoite kiristyy 65 prosenttiin vuonna 2025

Käytettyjen paristojen ja akkujen keräysastetavoitteita jäsenmaille nostetaan portaittain. Esimerkiksi kannettavien paristojen ja akkujen keräysastetavoite nostetaan nykyisestä 45 prosentista 65 prosenttiin vuonna 2025 ja 70 prosenttiin vuonna 2030. Kannettavien paristojen ja akkujen keräysastetta laskettaessa ei oteta huomioon kevyiden liikkumisvälineiden akkuja (ks. määritelmä jäljempänä). Niiden osalta komissio tarkastelee erillisen keräysastetavoitteen asettamisen tarvetta vuoteen 2030 mennessä. Isommista teollisuus- ja sähköajoneuvoakuista pyritään keräämään kaikki. Niihin myös vaaditaan liitettäväksi akkupassi eli digitaalinen tuote- ja käyttöhistoriaseloste, joka seuraa akkua koko elinkaaren ajan.

Yksilöllisen akkupassin tiedot on tarkoitus siirtää perustettavaan sähköiseen ”akkutietokantaan”, jonka avulla akusta on mahdollista saada tietoja koko sen elinkaaren ajalta. Teollisuus- ja sähköajoneuvojen akuille luodaan selkeät puitteet uudelleenkäytön mahdollistamiseksi. Esimerkiksi sähköajoneuvon akkua voidaan käyttää uudelleen energianvarastointiin.

Koboltista, nikkelistä ja kuparista vähintään 90 % täytyy saada kierrätyksessä talteen 2026 mennessä

Nopeasti lisääntyvät akut ja kiristetyt keräysvaatimukset johtavat myös jätemäärien nopeaan lisääntymiseen. Kierrätykseen palautuvien litiumioniakkujen määrän ennustetaan jopa 700-kertaistuvan vuosien 2020 ja 2040 välillä, mikä mahdollistaa akuissa käytettävien materiaalien tarpeen kattamisen entistä paremmin kierrätetyillä raaka-aineilla.

Asetuksessa asetetaankin arvokkaille materiaaleille materiaalikohtaisia kierrätystavoitteita. Niiden mukaan vuonna 2026 koboltista, nikkelistä ja kuparista pitää saada talteen 90 prosenttia ja litiumista 35 prosenttia.

Vuonna 2030 materiaalikohtaiset kierrätystavoitteet nousevat koboltin, nikkelin ja kuparin osalta 95 prosenttiin ja litiumin osalta 70 prosenttiin. Komissio tulee esittämään tarkemmat ohjeet kiristyvien kierrätysasteiden laskentaan.

Kierrätysmateriaalimarkkinoiden syntymistä vauhditetaan asettamalla vuodesta 2030 eteenpäin teollisuusakuille, sähköajoneuvoakuille ja ajoneuvoakuille sekoitevelvoite eli velvoite käyttää tietty minimimäärä kierrätettyjä raaka-aineita neitseellisten joukossa. Tämä vaatimus tulee asetuksen mukaan koskemaan kobolttia, lyijyä, litiumia ja nikkeliä.

Muutoksia myös paristojen ja akkujen määritelmiin

Komissio ehdottaa uudessa akkusääntelyssä odotettuja muutoksia vanhentuneisiin paristojen ja akkujen luokittelumääritelmiin. Kannettavien paristojen ja akkujen enimmäiskoolle ehdotetaan rajaksi 5 kiloa. Lisäksi aikaisemmin teollisuusakuiksi luokitellut sähköisten liikkumisvälineiden akut saavat asetuksessa omat määritelmänsä.

Asetuksen 2 artiklan 9 alakohdan mukaan kevyen liikkumisvälineen akku (“light means of transport”) on akku, jota käytetään sellaisessa pyörillä varustetussa ajoneuvossa, jonka sähkömoottorin teho on pienempi kuin 750 wattia, jossa matkustaja istuu ajoneuvon liikkuessa ja jota voidaan käyttää yksinomaan sähkömoottorilla tai moottorin ja ihmisvoiman yhdistelmällä. Sähköajoneuvoakulla (“electric vehicle battery”) tarkoitetaan asetuksen 2 artiklan 12 alakohdan mukaan akkua, joka on erityisesti suunniteltu liikuttamaan hybridi- ja sähköajoneuvoja tieliikenteessä.

Teollisuusakuilla tarkoitetaan asetuksen 2 artiklan 11 alakohdan mukaan jatkossa akkuja, jotka ovat mitä tahansa muita teolliseen käyttöön suunniteltuja akkuja, kuin kannettavia akkuja, sähköajoneuvoakkuja tai ajoneuvoakkuja.

Akkusääntelyssä kiristyviä vaatimuksia myös jakelijoille ja kuluttajille

Paristojen ja akkujen tuottajille uusi sääntely tarkoittaa merkittäviä kiristyksiä niin tuotteita koskeviin vaatimuksiin kuin käytöstä poistettujen paristojen ja akkujen keräykseen kuin kierrätykseenkin.

Paristojen ja akkujen jakelijoille asetetaan jatkossa velvollisuus varmistua, että myyntiin saatettavien tuotteiden valmistaja tai maahantuoja on rekisteröitynyt tuottajaksi ja että paristot ja akut vastaavat merkinnöiltään asetettuja vaatimuksia. Lisäksi jakelijoiden vastaanottovelvollisuus koskee jatkossa kaikkia käytöstä poistettuja paristoja ja akkuja, joita tällä on tai on ollut myynnissä.

Loppukäyttäjälle asetetaan velvollisuus toimittaa käytöstä poistetut paristot ja akut erilliskeräykseen.

Aikaisempi direktiivi korvataan kokonaan

Aikaisempi, vanhentunut direktiivi asetti paristojen ja akkujen ympäristövaikutuksien minimoimiselle vähimmäistason säännellen lähinnä niiden elinkaaren loppupäätä. Tällä hetkellä EU:ssa ei ole lainsäädäntöä, joka sääntelisi kattavasti paristojen ja akkujen tuotanto- ja käyttövaihetta esimerkiksi suorituskyvyn, kestävyyden, kasvihuonepäästöjen tai vastuullisen materiaalihankinnan osalta. Siksi vanha direktiivi aiotaan korvata kokonaan sellaisenaan sovellettavalla asetustasoisella sääntelyllä. Asetusta käytetään direktiivin sijaan sääntelyinstrumenttina sisämarkkinoiden pirstoutumisen välttämiseksi, oikeusvarmuuden takaamiseksi ja investointien vauhdittamiseksi koko EU:n akkumarkkinoilla.

Komission tavoitteena on saada asetus voimaan nopeasti. Seuraavaksi asetusluonnokseen ottavat kantaa jäsenvaltioiden hallitukset ja Euroopan parlamentti.

Lue lisää:

Komission lehdistötiedote 10.12.2020

Ympäristöministeriön tiedote 10.12.2020

Linkki sääntelyehdotukseen